Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.

Tiibetinterrieri

 

UROKSET 

NARTUT

 

Tiibetinterrieri on pieni paimenkoira, jolla on pitkä, kaksinkertainen turkki. Turkki ei ole niin kovatöinen, miltä se näyttää. Tosin juniorikarvan kanssa joutuu ihan tosissaan tekemään töitä jonkin aikaa.Tiibetinterrieri on itsenäinen, iloinen hännänheiluttaja, jonka kanssa voi harrastaa melkeinpä mitä vain. Haasteellista koulutuksesta tulee, jos haluaa pärjätä kisatasolla. Tibbe on hengailija, jonka mielestä yksi suorituskerta riittävä ja seuraavalla kierroksella se haluaa jo uutta vaihtelua.

 

Tiibetinterrieri on elämän koira. Jos joku kysyy, miten koiraa voi rakastaa niin paljon, niin vastaus on tiibetinterrieri. Jos harkitset, tykkäisitkö, ehtii vielä perääntyä... Sitten kun niitä on taloudessa yksi, iskee kuume toisesta. Rotu koukuttaa. Miksi? Jokainen on oma iso persoonansa. Ne saattavat tuhota roskiksen sisällön pitkin lattioita, kiipeillä pöydillä, järsiä huvikseen kengänkoron - ei siksi, ettei niillä olisi ollut riittävästi aktiviteettia päivässä, vaan ihan vaan siksi kun nyt juuri sattui saamaan loistoidean. Sen päälle koiralla ei ole tapahtumasta harmaintakaan aavistusta. Tibbe saattaa istua tuntikausia, tuijottaa tyhjyyteen ja pohdiskella syntyjä syviä - ihan kuin kuvittelisi itsensä tiibettiläisen temppelin pihamaalle haistelemaan ylängön tuulta. Dalai lama -pohdintojen päälle voi ottaa muutaman kierroksen täysiä rallaten ja sitten voikin jo ruveta hoitamaan lapsia. Tibbe on sopeutuva, huomaamaton ja huomion keskipiste - kaikkia näitä yhtäaikaa, mutta ei koskaan provosoiva, vaan leikkisä.

 

Tibbellä ei ole turhia murheita. Tibbe on tyytyväinen, kun se saa olla siellä, missä ihmisetkin, oli se sitten sauna, sohva, metsä, auto tai treenikenttä. Tibbe oppii kerrasta, eri asia on, haluaako se näyttää osaavansa vai ei. Rutiineja ei tarvitse pitää yllä, vaihtelu virkistää.